Sirun päivä
(Tapio Nisula, Kuopio)

Minä en asu kotona. Laitoksesta kouluun pitäisi tulla Kuoppalantietä, niin on käsketty, mutta tulen aina Haapiankujaa ja sillan jälkeen Kolopuiston läpi; kouluun täytyy tulla kotoa, vaikka ei kotona asukaan.
   Hoitaja tuli illalla minun huoneeseeni ja sanoi että äiti on kuollut. Hoitajan nimi on Kippa. Sen mielestä täytyy olla siisti, ja se nauraa paljon. Eilen illalla se ei nauranut; nauroi se muiden kanssa, mutta kun se tuli, niin se ei nauranut. Se itki. Kirsi on sen oikea nimi, ja se silitti minun selkää. Se jäi koko yöksi.
   Pentti on lapsi. Pentti on joskus ollut huoneessani yötä. Kippa on aikuinen. Lapset on yleensä koko yön vaikka aikuiset on aamulla vihaisia. Aikuiset on illalla vieressä, ja vaikka yrittää olla nukahtamatta, ja silloin kun nukahtaa, niin aikuiset ei enää ole. Kippa oli koko yön. Minä tiedän koska en nukahtanut. Kippa nukkui. Se oli mukavaa.
   Hiltunen on opettaja ja Tiippa rehtori. Tiippa käskee usein kaikki saliin kun on syttynyt sota tai on taksvärkki. Hiltunen voivottelee, että Tiippa ampuu yli. Holappaa minä rakastan. Holappa kiusaa minua. Holappa sanoi Tiipan aamuhartauden jälkeen, että minä olen mustan neitsyen harmaa lapsi. Minä tiedän, että Tiippa tarkoitti Jeesusta ja että Jeesus rakastaa Holappaa.
   Holappa kuiskaa luokassa Katrille, että kynttilä palaa opettajan pöydällä sen takia että joku on mennyt taivaaseen tai helvettiin. Hiltunen käskee kaikkia nousemaan ylös, että seisotaan hetki hiljaa. Nyt Hiltunen sanoo, että Sirun äiti on kuollut. Se sanoo että minä voin istua. Mieluummin seisoisin, mutta istun koska se sanoo, että jos haluan istua. Se tarkoittaa, että pitää istua. Toiset katsoo minua; tuntuu samalta kun joskus unessa: Unessa on koulussa, ja seisoo yksin luokan edessä ja lukee, eikä ääni tule vaikka yrittää, ja toiset katsoo. Silloin huomaa, että on unohtanut laittaa aamulla vaatteet päälle. Eikä silloin voi lähteä pois, koska ei ole vaatteita. Eikä voi jäädä koska ei ole vaatteita. Nyt tuntuu kurkussa samalta.  
   Holappa kertoi, että elokuvissa aikuisilla ei ole vaatteita, silloin lapset ei saa katsoa. Holappa on katsonut. Kippa sanoi, että unet on elokuvia, ne ei ole totta, ja vaikka pelottaa niin se ei haittaa. Toisten unia ei voi nähdä. Pentti kun näkee pahoja unia, niin se tulee minun huoneeseen. Se sanoo, että siellä ei näe unia. Minäkään en näe silloin. Sen takia me ei nähdä toistemme unia. Aikuiset kai näkee lasten unia. Kippa tietää milloin minä näen pahoja unia. Se sanoo, että taisit nähdä painajaisia.
   Hiltunen käskee muut istumaan. Minun pitää nyt varmaan nousta seisomaan ja seistä hiljaa yhtä kauan kuin muut. Hiltunen kysyy, että haluanko sanoa jotain, ei tule mieleen. Se sanoo, että veisataanko virsi. Se laulaa yksin silmät kiinni. Kun Hiltunen laulaa, niin silloin aina pikkuisen hävettää. Niin kuin Hiltunen olisi alasti. Eikä sitä halua katsoa. Silloin pitää ajatella jotakin muuta:
   Minä opin kesällä uimaan. Pysyin järvessä pinnalla, ja äiti piti kiinni ihan vähän. Uimahallissa en pysy pinnalla. Katri ei usko, että osaan uida. Äiti sanoi, että silloin pysyy pinnalla kun ei ajattele että ei pysy. Järvessä vesi on paksumpaa. Uimahallissa vesi ei pysy niin hyvin vedessä. Sen pinta särkyy kun on monta lasta jotka koskettaa. Siihen tulee reikiä, ja vesi nousee niistä rei’istä silmiin ja nenään.
   Hiltunen lopettaa laulun ja sammuttaa kynttilän. Se sanoo, että elämä voittaa. Se on hyvä jos elämä voittaa. Holappa kysyy, että kuka tulee toiseksi, tuleeko Siru? Hiltunen käskee Holapan käytävään. Holappaa se ei haittaa, vaikka pitäisi haitata, koska se on rangaistus. Holappaa haittaa se että joutuu viemään lapun kotiin. Se joutuu usein viemään.
   Kun minä tuon lapun, niin äiti itkee tai suuttuu. Piilotin laput kumisaappaaseen. Äiti kysyi, olenko saanut lappuja. Minä sanoin että jos se tarkoittaa niitä lappuja jotka on sen kumisaappaassa, niin niitä oon saanut, mutta muita en oo saanut. Silloin äiti ei suuttunut, se otti syliin ja sanoi, että laita vaan laput kumisaappaaseen ja että se on lapuille hyvä paikka.
   Enää en vie lappuja kumisaappaaseen. Minä vien ne Kipalle. Kippa ei suutu. Kippa sanoo, että selvitetään asia, ja kun asia on selvitetty, se on poissa päiväjärjestyksestä. Asian selvittäminen tarkoittaa sitä että muistellaan mitä tästä on puhuttu. Ja ymmärretään, että se on omaksi parhaaksi. Äiti sanoo, että koulussa ei saa kertoa omia asioita vaikka kysytään. Kipalle saa kertoa, jos kertoo äidille mitä on kertonut. Kippa sanoi, että opettajat ei voi aina olla oikeassa, mutta meeppäs niille sanomaan. Minä lupasin mennä, mutta Kippa nauroi, että ei hän sitä tarkoittanut. Minä en tiedä mitä se tarkoitti. Mutta en minä niille sitten sanonut.
   Minusta tuntuu, että Joulupukki on Jumala. Aikuisille Jumala kertoo miten lapsien on oltava, ja aikuiset kertovat sitten lapsille mitä Jumala haluaa. Jos lapset eivät ole kilttejä, niin jouluna ei saa lahjoja. Vaikka lahjat ei ole tärkeitä, niin se on tärkeää, että on kiltti. Jos on kiltti, niin ei haittaa vaikka ei saa mitä haluaa, koska Jumala kyllä tietää onko ollut kiltti. Jotkut lapset saavat lahjoja koska tarvitsevat niitä enemmän. Tuhmille lapsille Joulupukki tuo joskus paljon lahjoja, ja tuhmat muuttuvat jotenkin kiltimmiksi. Jos on kiltti ilman lahjoja, niin Jumala pitää siitä enemmän. Ja jos itkettää että toiset saa, niin pitää olla kiitollinen, koska silloin on jotenkin itse antanut. Aikuiset tietää mikä on lapselle parasta, ja jos ei ole kiltti, niin Jumala ja aikuiset antavat opetuksen. Siitä on lapselle hyötyä, sen huomaa joskus myöhemmin ja on sitten onnellinen.

Tilliliha- ja pinaattilettupäivänä pitää jonossa ja kuorossa hiljaa hokea: ”Koulussa syödään kouluruokaa, koulussa syödään kouluruokaa!” Pentti on lapsi; jos Pentti pääsisi kouluun, niin tästä päivästä Pentti tykkäisi: Pinaattilettuja! Minä tykkään tillilihasta. Emännät on kauniita ja niillä on punaiset posket ja vaaleat hiukset. Niitä ei haittaa, valvovaa opettajaa haittaa: ”Koulussa syödään kouluruokaa, koulussa syödään kouluruokaa.”
   Ruokailun jälkeen mennään ulos, opettajat jää sisälle. Vornanen on valvojana ja se heittää koiraa lumipallolla. Vornanen opettaa uskontoa. Se sanoo, että koirat ei pääse taivaaseen. Holappa kysyy, että joutuuko ne helvettiin? Vornanen ei tykkää koirista. Se sanoo, että ihmiset vaan voi joutua helvettiin, ei koirat. Minusta on hyvä, että koirat ei joudu helvettiin.
   Iltapäivällä pojilla on urheilua ja tytöillä voimistelua. Rouva Bindu opettaa siroja ja kauniita liikkeitä. Sali on jaettu väliverholla. Pojat urheilevat toisella puolella. Niiden opettajan nimi on Kurppa. Minun tossut on rikki, sitä ei Katri huomaa. Neljännellä pitäisi tanssia poikien kanssa. Holappa rakas. Holapan isä on kaupparatsu ja äiti kassa. Minun äiti on vaan äiti. Isä on siskon isä.
   Bindu sanoo, että minä voin mennä näyttämölle istumaan, eikä minun tarvitse voimistella. Minä tykkään voimistelusta, mutta kun sanotaan että voit mennä, niin se tarkoittaa, että pitää mennä. Bindu käskee ringissä mennä jättiläistä ja kääpiötä ja lyö tamburiinilla reipasta tahtia.
   Katri katsoo minua välillä kääpiönä ja välillä jättiläisenä ohi mennessään. Toisetkin katsovat aina ohi mennessään. Bindu sanoo, että antakaa Sirun olla rauhassa. Minä yritän kovasti olla rauhassa. Minä luulin, että jokainen vuorollaan tulisi näyttämölle olemaan rauhassa, ja minä katsoisin kanssa kääpiönä ja jättiläisenä, mutta tänään voimistellaan niin että vain minua katsotaan. Joskus ollaan oltu sillä tavalla, että puolet tekee ja toiset odottaa rauhallisena. Ja sitten vaihdetaan ja toiset tekee.
   Terveydenhoitajan nimi on Alli. Se tulee kesken tunnin ja Bindu viheltää pilliin ja juttelee sen kanssa. Se on oikeasti sairaanhoitaja, mutta koulussa se ei hoida sairaita. Jos on sairas, niin se katsoo ja sen jälkeen pitää mennä kotiin. Se tulee minun luokse näyttämölle ja kysyy, että haluanko minä mennä kotiin. Ja Bindu viheltää pilliin ja antaa kääpiöille ja jättiläisille rytmin.
   Terveydenhoitaja ei ehkä tiedä, että minun on mentävä laitokseen. Minä sanon sille, että minun on mentävä laitokseen, ja se sanoo, että sitä hän tarkoitti, mutta että voin olla koulussa jos minusta tuntuu siltä. Ja minä sanon että joo. Ja se sanoo, että jos minusta tuntuu joltakin, niin minun pitää mennä kertomaan hänelle vaikka kesken tunnin. Minä sanon että joo. Se koskettaa minua päähän ja minä en muista onko minun hiukset siististi.
   Se lähtee ja minä mietin, että miltä minusta tuntuu, mutta en minä tiedä. Jos hiukset ei ole hyvin, niin se tuntuu pahalta. Sairaana tuntuu pahalta. Minusta ei ehkä tunnu sairaalta, mutta jos terveydenhoitaja kysyy, niin pitäisi ehkä vähän tuntua. Aikuiset näkee milloin lapsista tuntuu joltakin. Ja ne sanoo sen kysymällä, että siltäkö sinusta tuntuu. Ja silloin alkaa joskus tuntua siltä. Niin kuin silloin tuntuu reippaalta, jos aikuiset sanoo, että ollaan reippaita.
   Äidin kanssa tultiin kerran terveydenhoitajan luo koulun jälkeen. Terveydenhoitaja sanoi äidille, että lapsille ei kannattaisi aina näyttää miltä tuntuu. Äidistä se tuntui pahalta, ja kun me mentiin pois, niin äidiltä pääsi itku ja se kysyi, että tykkäänkö minä äidistä? Minä sanoin, että tykkään, eläkä itke. Äiti sanoi, että kun kukaan ei ymmärrä. Minä en osannut siihen sanoa mitään. Enkä sanonut sitä. Ja äiti sanoi, että minä olen niin kiltti, se ei kuitenkaan lakannut itkemästä.
   Äiti on joskus ollut kipeä. Se on sanonut, että lääkkeet ei auta. Äiti sanoi, että sitten tuntuu hyvältä kun on kuollut. Äiti sanoi, että kuolema on enkeli joka tulee auttamaan kun tuntuu niin pahalta että ei kestä. Tai jos jää auton alle, niin se enkeli ottaa pois siitä auton edestä. Eikä auto oikeasti törmää, eikä satu. Sen jälkeen ei enää milloinkaan ole sairas. Äiti sanoo, että ainut paha puoli siinä on että muut on surullisia. Äiti ei halua että minä olen surullinen. Minä sanoin äidille, että en ole surullinen.
   Voimistelutunnin jälkeen minun ei tarvitse käydä suihkussa, koska minä olen syntynyt Berliinissä ja Berliinissä äidit imettävät parfyymiä. Katri ei ole koskaan uskonut, että minun äitini on berliinitär. Holappa tietää.
   Kolopuisto, silta ja Haapiankujaa. Koulusta kotiin vaikka ei kotona asuisikaan. Minä en asu kotona. Äiti asuu kotona. Minä soitan illalla äidille ja kerron, että Kippa oli minun huoneessani koko yön.