Yhdeksän kurssilaista seisoo talon terassilla Aurinkolaaksossa - Valle del Sol. Siveltimet kädessä he katsovat maisemaa: joka puolella kumpuilevia vuoria ja niiden rinteillä pilkoittavia valkoisia taloja. Edessä on ensimmäinen tehtävä, maiseman maalaaminen. Tehtävä ei ole helppo; miten saada kaikki tuo kauneus ja suuruus mahtumaan rajatulle arkille paperia? Vähitellen siveltimiin tulee liikettä, värit sekoittuvat paletille, sävyt piirtyvät yksilöllisinä jokaiselle arkille. Se on alku. Muutaman päivän kuluttua maalataan muotokuvia nuoresta siivoojatytöstä ja iättömän näköisestä miehestä. He saapuvat paikalle, vaikka pääsiäisen juhlinta kylässä on kiihkeimmillään.

Viikon aikana opiskellaan värejä, muotoja, perspektiiviä, sommittelua. Aurinko kulkee taivaalla maalaten maiseman joka hetki uusiksi. Mukaan mahtuu vain kaksi sadepäivää, jotka nekin vain tekevät ympäristön entistä mielenkiintoisemmaksi.


Talosta kylään

Paikka on Finca Trabanca, jonka muurin sisäpuolelle kätkeytyy kolmessa tasossa oleva talo uima-altaineen. Aivan muurin viertä viistävä tie ohi suhahtavine autoineen ei houkuttele uhmaamaan liikennettä. Onneksi on toinenkin väylä. Astun ulos takaportista, kuljen hiekkaisella polulla mäenrinnettä ylös ja alas. Akankaalit hipovat sääriä, ja rinteellä paistattelevat tuntemattomat keltaiset pikkukukat, jotka värjäävät vuoren rinteet sateen jälkeen.
   Polkua riittää vain alkumatkalle, ja se yhtyy pian kapeaan asfalttitiehen. Ensimmäisen mutkan takana odottaa yllätys: rinteiden kylkiä vasten lepää valkoinen, ylöspäin kohoava talorykelmä, Áloran kylä.

Aurinko paahtaa kasvoihin ja kulku käy hitaammaksi kylän lähetessä. Katselen ihaillen paikallisia iäkkäitä miehiä ja naisia, joita nousu ei tunnu hengästyttävän lainkaan.
   Tuskallisen matkan jälkeen edessä on kylän vanha keskusta toreineen ja kirkkoineen. Tori on nyt tyhjä, sillä markkinapäivä on vasta huomenna.
   Tasaista taivalta kestää vain torin verran, minkä jälkeen alkaa uusi nousu kohti entisaikaista maurien linnaketta, jonka alueella on nykyään kirkko ja hautausmaa. Kiipeäminen linnakkeelle kannattaa, sillä huipulta näkee laaksojen yli moneen suuntaan – seuraavaan vuoreen asti.
   Alastulokaan ei ole helppoa, sillä nousun jälkeen jalat eivät tahdo totella halutulla tavalla. Tulevaisuutta ajatellen: taksi talolta ylös keskustaan maksaa vain viisi euroa…


Pääsiäinen

Pääsiäisen vuoksi kaupat ovat kiinni torstaina ja perjantaina. Koko maa juhlii. Pienintä kylää myöten ristisaatot kulkevat katuja illan hämärässä. Kaupunki on sammutettu, mutta soihdut palavat, rumpujen lyönnit tahdittavat askellusta. Saattoon osallistuminen on kunnia, joka ei lankea kenelle tahansa, sillä tehtävät kulkevat suvuittain, samoin kuin istuinpaikat ristisaaton matkan varrella. Eräässä kylässä kulkue peruttiin sateen vuoksi. Ihmiset itkivät.


Picassoa ja musiikkia

Tunnin junamatkan ja neljän euron päässä Aurinkolaaksosta on Málaga, joka on Pablo Picasson kotikaupunki. Picasso-museo on siis pakollinen vierailukohde. Museo sijaitsee vanhassa kaupungissa, jonka kapeille kaduille suurkaupungin kiire ei mahdu. Kahviloiden edustalla katusoittajat vaihtuvat, ja jokainen toivoo muutamaa lanttia kuulemisen iloa. 

Maalaamisen lisäksi kurssilaiset oppivat tilaamaan kahvin mustana tai maidon kanssa, lasin punaviiniä tai annoksen päivän kalaa, joka voi olla vaikkapa friteerattuja mustekalarenkaita.


Rotko kaupungissa

Ronda, jylhän rotkon kahta puolta rakennettu kaupunki. Rotkon reunoja kiertää muuri ja sen yli kulkee roomalaisajalta peräisin oleva jykevä silta. Paikan kauneuden ja kauheuden näkee vasta muurin reunojen yli kurkistaessaan. Rotkolaaksossa lentelee pikkuruinen ruskea haukka ja parvi muita lintuja ruokaa etsimässä. Rotkon pohjalla virtaa kapea puro.

Tie Álorasta Rondaan mutkittelee vuorten välissä väljillä rinteillä oliivipuiden reunustamana. Sateen jälkeen rinteillä hehkuvat vihreän ja okran eri sävyt runsaina ja vaihtelevina. Aivan tien lähellä näkyy pelto. On kuin maan äiti itse olisi levittänyt näkymättömän sifonkiharson pellon ylle tai sipaissut maata kevyesti ohi mennessään. Tuon kosketuksen myötä ruskea maa orastaa vastasyntynyttä vihreää.
   Matka jatkuu. Kaukana horisontin rajalla vuorten sylissä näkyy kylä tai kaupunki, joka hehkuu ihmeellisissä väreissä: turkoosi, vihreä ja violetti vaihtelevat usvassa. Jos eläisin sadussa, tuo kaupunki olisi paikka, johon haluaisin jäädä: sateenkaaren pää, El Dorado.

Kesästä talveen

Viikko kuluu nopeasti. On vaikea uskoa, että kotona on talvi ja lunta. Lohtua tuo se, että kesä ei mennyt ohi matkan aikana, vaan on vasta edessä.
   Istun lentokoneessa ja muistelen lapsuuden marjaretkiä. Kun päivän päätteeksi tuli väsyneenä kotiin, niin silmät sulkiessaan näki luomiensa takana pelkkiä puolukoita.
   Nojaudun lentokoneen istuinta vasten ja suljen silmäni. Niiden takana näkyvät vuoret, joiden huipuilta akvarellivanat valuvat kauniina ja värikkäinä noroina maalaten matkallaan valmiiksi sen, mitä sivellin vasta alkoi oppia. Seuraavalla kerralla…

Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto järjesti maaliskuussa 2008 maalausmatkan Espanjaan. Matkalla tutustuttiin maalauksen perustekniikoihin sekä akvarelli- ja temperamaalaukseen. Kurssilla oli luentoja ja ohjattua opiskelua 30 tuntia. Opettajina toimivat kuvataitelijat Jari Huhta ja Hannu Lukin.